HELSINKI.Jarno Pikkaraisen aikakausi Helsingin IFK:n päävalmentajana päättyi keskiviikkona, kun HIFK löi Tapparan SM-liigan pronssiottelussa 7-1.
Pikkarainen olisi halunnut enemmän, mutta pronssikin lämmitti. Edes vähän.
HIFK tuli keskiviikkona sillä asenteella kaukaloon, että kausi päätetään mitalit kaulassa.
– Ei nämä pronssipelit ole ikinä helppoja, mutta se tyyli tapa, millä tultiin peliin ja pelattiin kaksi erää, lämmittää kyllä meitä kaikkia. Erinomaista pelaamista molempiin suuntiin ja sitä kautta sellainen johto, että ei ollut enää epäselvää, kuka voittaa pelin, Pikkarainen summasiSport Contentille.
HIFK ja Pikkarainen saivat päättää yhteisen taipaleensa hymyssä suin, eikä tarvinnut mököttää.
– Kivempi on seistä tuossa viivalla mitali kaulassa kuin mennä koppiin suoraan murjottamaan. Hyvä fiilis siitä, että voitettiin. Kiva loppu siinä mielessä, mutta totta kai me oltaisiin haluttu olla siellä ihan lopussa ja pelata mestaruudesta. Se ei nyt toteutunut. Hieno matka ollut kuitenkin kaikenkaikkiaan, Pikkarainen sanoi 2,5 vuoden taipaleestaan HIFK:n peräsimessä.
Yksi motivaation lähde oli HIFK:n laitahyökkääjä Jesse Saarinen, joka ei ollut voittanut mitään ennen keskiviikkona.
– Se oli varmasti yksi iso osatekijä siinä, mutta jos ajatellaan sitä, miten tuo joukkue on rakentunut matkan varrella, niin kyllä siellä se perusta on olemassa. Tänäänkin johdetaan 7-0 ja meillä on takakarvaukset ja blokit kunnossa, niin kyllä se on rakennettu jo ennen tätä päivää. Halusimme käyttää tämän mahdollisuuden. Kotipelissä on mukavampi seisoa tuossa viivalla ja ottaa ne mitalit, Pikkarainen sanoi.
Myös valmentajalla itsellään oli aamulla yksi ässä hihassaan. Hän ilmestyi aamupalaveriin oranssipaita päällä. Oranssi on Tapparan väri.
– Mulla oli aamulla sellainen oranssi, Tappara-värinen paita ja sanoin, että nyt on kaksi vaihtoehtoa: joko vedetään ihan täysillä luita myöten vai sitten heitetään ihan läskiksi. Jos haluatte, että vedetään läskiksi, niin olen sitten tämä oranssipaita päällä aitiossa ja ei siinä pitkään mennyt, kun pojat tuli sanomaan, että sitten mennään. Silloin tiesin, että joukkue on ihan varmasti valmiina, Pikkarainen sanoi.
– Pronssipelit menee yleensä niin, että ensimmäinen erä läpsytellään ja viimeisellä kympillä ruvetaan pelaamaan voitosta, mutta nyt oltiin valmiina heti alusta, hän jatkoi tyytyväisenä.
Korona hyydytti HIFK:n
HIFK oli parhaimmillaan tällä kaudella koko sarjan paras joukkue. Sitten tuli korona, eikä joukkue enää sen jälkeen ollut entisensä. Nyt, pelien päätyttyä Pikkarainen suostui ottamaan myös siihen asiaan laajemmin kantaa.
– Kyllä se vaikutti. Tietenkin sellaisten asioiden mittaaminen on aika hankalaa ja siellä on vielä yksilöllisiä erojakin. Kyllä jos katsotaan ihan vaikka ensimmäisten erien tuloksia suhteessa pelien loppuihin, niin on sillä ollut merkitystä. Moni pelaaja loisti runkosarjassa, eikä ne heidän taidot ja osaaminen ole hävinneet minnekään, joten on sillä merkitystä ollut. Tietysti sitä on vaikea sanoa suoraan, kun sitä on vaikea mitata millään tavalla, mutta kun pelataan tässä ihan lopussa ja marginaalit on pieniä, niin tasoitusta ei ole hirveästi varaa antaa, Pikkarainen linjasi.
Kausi 2020-2021 jää historiaan hyvin erikoisena. Koronan uhka ja tyhjät katsomot jäytivät pitkin kautta. Epävarmuus oli koko ajan kaikilla läsnä.
– Kyllä tämä on ollut stressaava kausi, mutta tietenkin se on ollut sitä kaikille joukkueille ja kaikille organisaatioille. Kovaa aikaa tämä on ollut. Tietysti meillä on sitten vielä ollut ylimääräistä. Oli alkukaudesta ne loukkaantumiset ja sitten iski tuo korona. Se toi vielä oman juttunsa. Se on ollut kuitenkin hieno juttu, miten kaikki vaikeudet on pystytty käsittelemään.
Pikkarainen tuli HIFK:n päävalmentajaksi kesken kauden 2018-2019. Hänellä oli suurseuran peräsimessä vain yksi tavoite ja se oli tietysti Suomen mestaruus. HIFK:n edellinen SM-kulta on 10 vuoden takaa. Uskooko Pikkarainen, että tätä pronssiakin voi vielä joskus pitää onnistumisena? Kirkastuuko mitali kesällä saunan lauteilla?
– Aika näyttää sen. Aika asettaa aina asiat perspektiiviin. Pronssipelistä puhutaan aina, että pitäisikö sitä olla. Minä olen sitä mieltä, että se pitää olla. Tässä sarjassa on monenlaisia organisaatioita ja jollekin pronssipeli voi olla vuosikymmenen kohokohta. Sitten taas meillä isoilla organisaatioilla sen arvo ei välttämättä ihan niin iso ole, mutta kyllä sille paikkansa on, Pikkarainen päätti.
Teksti Ville Hirvonen
