Suomi sijoittui jääkiekon MM-kisoissa neljänneksi, mikä on Leijonien kaikkien aikojen paras tulos MM-kotikisoista. Neljänneksi Suomi sijoittui kotikisoissa myös 1974, mutta tuolloin NHL-kiekkoilijat eivät olleet mukana ja Kanada boikotoi kisoja. 2012 saavutettu nelostila menee ehdottomasti 38 vuoden takaisten tapahtumien edelle.
Nelostila oli Leijonille hyvä tulos, mutta 2-6 -tappio välieräottelussa Venäjälle ja 2-3 -tappio pronssiottelussa Tshekille kertoivat karun totuuden Suomen jääkiekon nykytilasta. Maaleja ei osata tehdä.
– Selvä asia on, että kahdessa viimeisessä pelissä ero oli maalinteossa ja maalinteon tehokkuudessa. Jos Venäjällä ja Tshekillä olisi ollut niissä otteluissa yhtä paljon paikkoja kuin meillä, olisivat ne tehneet tuplamäärän maaleja, päävalmentaja Jukka Jalonen kommentoi.
Leijonien tehot olivat suurimmaksiosaksi taitavan ykkösketjun Valtteri Filppula – Mikko Koivu – Jussi Jokinen varassa. Kukaan näistä kolmesta ei ole kuitenkaan varsinainen huippumaalintekijä. NHL:ssä oli tällä kaudella vain yksi suomalainen ”supermaalipyssy”, 41-vuotias Teemu Selänne, joka tuskin pelaa enää maajoukkueessa.
– Maalinteko on suomalaisessa jääkiekossa suurin ongelma. Jos ajatellaan ihan junnumaajoukkueitakin, niin kyllä me kenttäpelissä pärjätään ihan kenelle tahansa tänä päivänä. Toki silläkin osastolla tulee silloin tällöin pataan, mutta kyllä se iso ero on maalinteossa, Jaloinen sanoi.
Leijonien pelitavan on väitetty olevan liian monimutkainen. Kiekkoa pyöritetään liikaa ja suoraviivainen maalillemeno ei onnistu. Jalosen mukaan pelitapaa e tule syyttää.
– Kyllä mä väitän, että kun vertaa meidän kenttäpeliä tässä turnauksessa, niin me olimme ihan yhtä hyviä, vähintään, kuin vastustajatkin. Maalinteon tehokkuudessa me jäätiin aika lailla jalkoihin. Varsinkin näitä huippujoukkueita vastaan. Joukkue teki koko ajan hyvin töitä, sitoutuneesti. Varmasti he yrittivät toteuttaa pelitapaa, mutta joskus lähtee laukalle, Jalonen arvioi.
Mitä tästä eteenpäin?
Suomella on kotikisat ensi vuonnakin ja Leijonat saa varmasti ryhmäänsäNHL-vahvistuksia. Maalinteon ongelmaa ei korjata kuitenkaan yhdessä vuodessa ja Sotshin 2014 olympiaturnauksessa, jossa kaikki parhaat pelaajat ovat mukana, Leijonat voi olla suurissa vaikeuksissa.
Maalinteon ohella Suomen jääkiekon ongelmana on huippupuolustajien puute. Tätä asiaa on korjattu pelitavalla, jossa koko viisikko osallistuu tiiviiseen puolustamiseen. Venäjän kaltaista huippujoukkuetta vastaan puolustaminen ei kuitenkaan onnistunut, kun vastustajalla oli niin paljon taitoa, että se ratkaisi paikoistaan kovalla prosentilla. Myös Kanada-ottelussa ja ensimmäisessä USA-ottelussa tämä näkyi karulla tavalla.
Maalivahtiosastolla Leijonat ei häviä. Kari Lehtonen ja Petri Vehanen eivät olleet ehkä parhaimmillaan, mutta kukaan muukaan huippumaan maalivahti, kuten Venäjän Semyon Varlamov, Kanadan Cam Ward, Ruotsin Viktor Fasth tai USA:n Jimmy Howard ei pelannut superturnausta. Vastustajan hyökkääjien maalintekotaito vei tällä saralla voiton.
Kadotettu sukupolvi
Suomen juniorityössä unohdettiin 2000-luvun alussa huippulahjakkuudet ja keskityttiin älyvapaaseen ”kaikki pelaa -ideologiaan”. Kriittisinä vuosina huippulahjakuudet eivät voineet kehittää taitojaan tarpeeksi. Tämä näkyy mm. siinä, ettei maaleja osata tehdä, vaikka perustaidot ovatkin kohdallaan. Ja sama pätee puolustajien taitoihin oman alueen pelissä, kun vastassa on huippuluokan hyökkääjä.
Asiassa tehtiin korjausliike 2000-luvun lopulla. Jalosen mukaan kaikkia ongelmia ei ole ratkaistu, mutta tilanne näyttää paremmalta.
– Ilman muuta junnutoimintaan kaikki MM-kisojen tulot. Maalintekoharjoitteiden vaatimustason pitää treeneissä olla ihan eri luokkaa kuin nyt. Ja sellaisia harjoitteita, joissa toiminta ylipäätään suuntautuu maalia kohti, Jalonen sanoi.
Maalintekoa ei Jalosen mukaan opita kuin treenaamalla.
– Ei sitä asiaa maajoukkueessa voi oikein muuten parantaa kuin nostamalla asioita esiin, käymällä niitä läpi ja ottaa treeneissä painopisteeksi. Saman pitää tietenkin tapahtua myös junnumaajoukkueissa. Ettei mene kymmentä vuotta, ennen kuin tilanne korjaantuu. Siellä on pari kolme ihan hyvää maalintekijää tulossa 1994 ja 1995 syntyneistä junioreista, mutta siihen menee vielä jokunen vuosi, ennen kuin he pelaavat näitä pelejä. Aika näyttää, Jalonen sanoi.
Vuonna 1992 syntynyt Mikael Granlund oli MM-kisoissa Leijonien ainoa 1990-luvulla syntynyt pelaaja. Vuonna 1991 syntynyt puolustaja Sami Vatanen jäi MM-kisoista pois loukkaantumisen takia.
Sotshi 2014
Suomi on ollut 1990-luvulla ja 2000-luvulla yksi maailman parhaista jääkiekkomaista. Kaikki parhaat pelaajat ovat olleet olympiakisoissa mukana vuodesta 1998 lähtien ja neljässä NHL-olympiaturnauksessa Suomi on voittanut kolme mitalia. Lisäksi Leijonat sijoittui toiseksi NHL:n pelaajayhdistyksen World Cup -turnauksessa 2004, kun kaikki parhaat olivat tositoimissa.
Sotshissa 2014 kaikki parhaat mittelevät tositoimissa seuraavan kerran maajoukkueissa. Suomelle turnaus on kova haaste, koska 1970-luvun kultainen sukupolvi ei enää ole mukana.
Maalivahtiosastolla Leijonilla ei ole ongelmia. NHL:ssä Suomella oli ykkösmaalivahti tällä kaudella peräti viidessä seurassa. Suomen maalivahtivalmennuksen on sanottu olevan maailman parhaalla tasolla ja siitä se tuskin putoaa muutamassa vuodessa.
Huippumaalivahdista ei kuitenkaan ole apua, jos puolustus vuotaa. NHL:ssä pelasi tällä kaudella vain kuusi suomalaispakkia, joista Sami Salo ja Kimmo Timonen tuskin ovat mukana Sotshissa. Timonen, 37, on jo pariin kertaan todennut Sport Contentille, että hänen osallistumiseensa Sotshiin on viiden prosentin mahdollisuus.
Myös Toni Lydman ja Joni Pitkänen lienevät mukana Sotshissa. Muista Suomen NHL-pakeista Sami Lepistön ja Teemu Laakson taidot eivät riitä maailman huipputasolle. Toivoa on uudessa sukupolvessa Sami Vatasessa ja Joonas Järvisessä, jotka siirtyvät ensi kaudeksi NHL:ään, mutta selvä asia on, että pakkikalustossa Leijonat häviää tylysti Kanadalle, USA:lle, Venäjälle, Ruotsille ja Tshekille Sotshin kisoihin tultaessa.
Valtteri Filppula – Mikko Koivu – Tuomo Ruutu lienee Suomen ykkösketju Sotshissa, kuten oli Vancouverin 2010 olympiaturnauksessakin. Mikael Granlundin kehityksestä riippuu, onko hänestä johtamaan Suomen toista huippuketjua vajaan kahden vuoden kuluttua. Granlund siirtyy tänä kesänä Minnesota Wildiin.
Suomella on NHL:ssä hyviä hyökkääjiä, joita tarvitaan Sotshissa. Sean Bergenheim ja Lauri Korpikoski ovat lyöneet itsensä läpi ja ensi kaudella Teemu Hartikainen ottanee paikan Edmonton Oilersin miehistössä tai sitten hänet treidataan johonkin toiseen joukkueeseen. Vancouverista jostain syystä rannalle jätetty Jussi Jokinen on Leijonille myöskin tärkeä olympiahyökkääjä.
Leijonien hyökkääjämateriaali on Sotshissa kuitenkin kapea. KHL-pelaajilla ei ole riittävää maalintekotaitoa ja NHL-pelaajien mahdolliset loukkaantumiset voivat olla Suomelle tuhoisia takaiskuja.
Saku Koivu on ilmoittanut haluavansa pelata Sotshissa. Nähtäväksi jää, millaisessa vireessä hän on sentterinä 39-vuotiaana. Viime vuosina Koivun ura on ollut hiipumaan päin.
Jos junnuvalmennuksessa tehdään asiat oikein, on Suomella käytössään nuori ja huipputaitava joukkue Pyeongchangin 2018 olympiakisoissa. Mikko Koivu, Tuomo Ruutu, Mikael Granlund ja Valtteri Filppula saavat silloin seurakseen Aleksandr Barkov jr:n, Olli Määtän ja Kasperi Kapasen kaltaiset tähdet.
