COOLBET VEDONLYÖNTIBONUS: TALLETA 10 € PELAA 60 €
Katso tästä urheilua netissä ilmaiseksi: La Liga, Serie A, NBA, jääkiekkoa ja paljon muuta!

Naisleijonien legenda 44-vuotiaana olympiakisoihin

11.12.2017 - 21:36:41


Riikka Välilä, omaa sukuaan Nieminen, on Suomen naisten jääkiekon tienraivaajia. Välilää pidettiin 1990-luvulla jopa maailman lahjakkaimpana naispelaajana.

Välilän, 44, ura on uskomaton tarina. Hän lopetti uransa 2003, mutta teki paluun kymmenen vuotta myöhemmin ja valmistautuu parhaillaan Pyeongchangin olympiaturnaukseen.

Kun Välilä aloitti uransa, ei tyttöjen joukkuetta hänen kotikaupungissaan Jyväskylässä ollut. Kaikissa kouluissa tytöt eivät 1980-luvulla edes pelanneet jääkiekkoa.

- Mulla on kaksi isoveljeä ja halusin tehdä samaa kuin ne. Sitten menin poikien joukkueeseen JYPiin Jyväskylässä pelaamaan. Silloin Suomessa oli ehkä muutama naisten tai tyttöjen joukkue Tampereella ja Helsingissä, mutta ei Jyväskylässä tosin. Ei ollut minkäänlaista kansainvälistä toimintaa, kertoo Välilä Sport Contentille, kuinka hän aloitti jääkiekkoharrastuksen.

Jääkiekkouralle tyttöjä ei 1980-luvulla juuri kannustettu.

- Muitakin lajeja harrastin. Isä kannusti, että jatkaisin muita lajeja kuin jääkiekkoa, koska siinä ei näyttänyt olevan tytöille minkäänlaista tulevaisuutta näköpiirissä. Kuitenkin se palo ja halu siihen lätkään kuitenkin oli. Halusin jatkaa ja pelasin poikien joukkueessa, kunnes D-junioreissa ei enää ollut jääkiekkoa Jyväskylässä, joten vaihdoin koripalloon ja sitä kautta sitten jääpalloon. Sitten kun tuli naisten joukkue, niin rupesin taas pelaamaan lätkää, Välilä kertoo.

Hän pääsi mukaan 1989 ensimmäisiin naisten arvokisoihin 15-vuotiaana.

- 1989 oli ensimmäiset naisten EM-kisat. Sen kauden pelasin Vantaan EVU:ssa. Isä vei minut pelireissuille ja kävin antamassa niissä näyttöjä, että minut voidaan valita maajoukkueeseen. Ja niin sitten pääsin sinne. Näin jälkeenpäin, niin onhan se hienoa, että on ollut mukana alusta asti, kun naisjääkiekossa on kansainvälistä toimintaa ollut.

Naisten MM-turnaus pelattiin ensimmäisen kerran 1990.

- Ensimmäiset MM-kisat oli 1990. Ne pelattiin Ottawassa, Kanadassa. Siellähän se oli iso tapahtuma ja oli todella hulabaloo-meininkiä. Se oli tosi iso juttu. Jonkin verran Suomessakin siitä uutisoitiin, mutta ei varmaan hirveästi.

Suomessa naisten jääkiekkoa ei vielä 1990-luvun alussa otettu vakavasti. Tilanne muuttui Naganossa 1998, kun naiset pelasivat ensi kertaa jääkiekkoa olympialaisissa.

- Se oli totta kai sitten aivan uudella tasolla. Kun multa kysytään, mitkä ovat hienoimmat kisat tai hienoin muisto, niin se on ehdottomasti Nagano, Välilä kertoo.

- Pääsin olympialaisiin, joihin ei pikkutyttönä voinut kuvitellakaan pääsevänsä pelaamaan lätkää. Yhtäkkiä onkin siellä kaikkien muiden urheilijoiden kanssa suuren yleisön edessä. Kyllähän se oli niin iso tapahtuma, että jää muistoihin, Välilä jatkaa.

Yhdysvallat ja Kanada olivat Naganossa omaa luokkaansa, mutta Välilä oli turnauksen parhaita hyökkääjiä.

- Sekin tietysti oli valtavan hienoa, että voitettiin pronssimitalit ja omat kisat meni hyvin. Pistepörssin voitto ja näin. Kyllä se on ehdottomasti hienoimpia hetkiä jääkiekkourallani, hän toteaa.

Pronssiottelussa Naisleijonat nitisti Kiinan, joka tuohon aikaan oli naisten jääkiekon huippumaita.

- Muistan, että se pronssipeli Kiinaa alkoi vähän tahmeasti meiltä. En muista, tekikö ne peräti ekan maalin. Mutta kun rentouduttiin alkujännityksen jälkeen, peli kulki. 4-1 päättyi peli ja sain tehtyä viimeisen maalin tyhjiin, Välilä muistelee.

Ottelun jälkeen itse Wayne Gretzky kävi onnittelemassa Suomen pronssijoukkuetta. Gretzky itse ei onnistunut voittamaan olympiamitalia Kanadan hävittyä miesten pronssiottelussa Suomelle 2-3.

- Siinä oli enemmänkin Kanadan pelaajia ja Gretzky tietysti oli mulle ehkä isoin tähti siinä. Mulle todellinen idoli pikkutytöstä asti. Tietysti hienoa, että häntäkin kiinnosti meidän peli, Välilä kertoo.

Välilän ura oli Naganon kisojen jälkeen vaakalaudalla.

- Naganossa pelasin jo huonolla polvella. Oli rustovaurio siinä ja 1998 syksyllä tehtiin iso rustosolusiirreleikkaus. Siinä oli tavoitteena saada hyvä kävelypolvi. Lääkäri sanoi, ettei tästä enää pelipolvea tule.

Ura kuitenkin jatkui.

- Se oli hirveän pitkä kuntoutus. Sain vasta vuoden päästä leikkauksesta ruveta urheilemaan. Siitä sitten pikkuhiljaa kaikki rupesi tuntumaan hyvälle ja sain luvan kokeilla pelaamista.

Toisen olympiaturnauksensa Välilä pelasi Salt Lake Cityssa. Siellä Suomi jäi neljänneksi hävittyään pronssiottelussa Ruotsille.

- Ennen Salt Lakea kansainväliset pelit olivat hyvin vähissä. Se Salt Laken kausi oli kaikin puolin vaikea kausi. Siitä jäi kyllä tosi huonot muistot kaikin puolin. Ehkä sitten osaa arvostaa niitä hyviä muistoja, kun on ollut sellainen huonokin muisto. Ajattelen sen niin, arvioi Välilä.

Seuraavat olympiakisansa Välilä kokikin vasta 2014 Sotshissa. Niitä kisoja pelaamisesta edelsi kymmenen vuoden tauko.

- Olin naisten maajoukkueessa joukkueenjohtajana sen edeltävän kauden 2012-13. Silloin oli tosi hienoa olla joukkuetta lähellä ja nähdä sitä touhua, mutta eihän se joukkueenjohtajan rooli tietenkään vedä vertoja pelaajana olemiselle.

- Monta kertaa ajattelin, että tytöt ovat onnekkaita, kun saavat pelata ja kuinka hienoa se on. Monta kertaa herjalla heitettiin sitä, että jos mä tekisin comebackin. MM-kisoissa keväällä ajattelin, että onnistuisikohan se paluu, Välilä muistelee paluupäätöksensä kypsymistä.

Kannustusta tuli tutulta fysiikkavalmentajalta.

- Mulla oli 1993-2003 sama fysiikkavalmentaja Erkki Sääkslahti Jyväskylästä. Olemme olleet kavereita kaikki nämä vuodet. Laitoin hänelle viestiä ja kysyin, pystyisinkö tekemään comebackin. Hän vastasi, että jos joku, niin sinä. Jälkeenpäin hän myönsi, ettei ollut ollenkaan varma, Välilä naurahtaa.

Välilä huomasi ilokseen, että kroppa otti treenirasituksen hyvin vastaan. Paikka löytyi myös tutusta joukkueesta.

- 2013 MM-kisojen aikaan lähdin treenaamaan. Kroppa tuntui vastaavan hyvin siihen treenaamiseen, mutta itseluottamus ei ollut hirveän korkealla, enkä tiennyt, että missä pelaisin. JYPissä vanha pelikaverini Katja Lehto oli siihen aikaan GM:nä ja kysyin, että pääsisinkö porukkaan. Katja sanoi, että totta kai sä pääset. Siitä se sitten lähti.

- Vaikka ekoissa peleissä oli epävarmuuden tunnetta, että miten menisi, niin kaikki lähti menemään hyvin. Siitä vaan mentiin. Olympiakausikin oli, mutta ehkä ne Sotshin kisat tulivat vähän liian aikaisin. Kyllä selkeästi olen nyt parempi pelaaja kuin silloin Sotshin kisoissa, Välilä jatkaa.

Sotshin olympiaturnaus tuotti kuitenkin jättipettymyksen. Suomi ei päässyt edes välieriin hävittyään puolivälieräpelissä Ruotsille.

- En tiedä, mikä siinä oli. Oltiin kauden aikana pelattu hyvää kiekkoa ja eurooppalaisia vastaan oltiin otettu voittoja. En muista, hävittiinkö ennen kisoja eurooppalaisille edes yhtään peliä. En tiedä, oliko jännitystä, vai ajateltiinko vain liian varmasti, että tämä hoidetaan, kun Ruotsi oli voitettu kauden aikana aiemminkin, Välilä toteaa.

- Kyllähän se shokki oli. Ei todellakaan pitänyt sillä tavalla käydä. Ja sitten yhtäkkiä kävikin, Välilä jatkaa.

Pyeongchangista ensi helmikuussa haetaan revanssia.

- Kyllä varmaan ennakkosuosikkina ollaan pronssimitaleille, mutta Venäjää ja Ruotsia vastaan on pelattu tiukkoja pelejä. On pidettävä huoli, että jokainen pelaaja on iskussa ja joukkueena pelataan korkealla tasolla, Välilä sanoi.

Keväällä 2019 Suomessa pelataan naisten MM-turnaus. Välilä ei sulje pois ajatusta, että hän olisi mukana niissäkin kisoissa.

- Kyllä olen sanonut, että tämän ikäisenä täytyy pelata kausi kerrallaan, eikä tiedä, mitä tapahtuu. Miten saa työ- ja perheasiat hoidettua. Mutta en voi kieltää, etteikö ne kotikisat kiinnostaisi. Mutta sen päätöksen aika tulee keväällä tai kesällä, hän päättää.

Teksti: Otto Palojärvi


Teksti: Sport Content, Kuvat: Getty Images Sport
100 ILMAISKIERROSTA (ILMAN KIERRÄTYSVAATIMUSTA) + 200 € BONUS
Katso tästä urheilua netissä ilmaiseksi: La Liga, Serie A, NBA, jääkiekkoa ja paljon muuta!