Raimo Helmisen valmentama SaiPa oli jääkiekon SM-liigan runkosarjan iloisin yllättäjä. Pudotuspeleissä lento voi loppua kuitenkin yllättävän lyhyeen, kirjoittaa urheilutoimittaja Ville Hirvonen.
SaiPa sijoittui runkosarjassa lopulta viidenneksi. Se oli ennakkoasetelmiin nähden aivan loistava suoritus.
SM-liigassa on usein ollut niin sanottuja “syksyn mestareita”, mutta SaiPa ei tähän kategoriaan valahtanut. SaiPa ei ollut vain tähdenlento, vaan se kova taso piti kauden loppuun saakka.
Se oli suoranainen ihme, kun otetaan huomioon se, miten heikko sen pelaajamateriaali oli muihin kärkiryhmiin verrattuna. Ja ennen kaikkea se pelaajamateriaali on kapea.
Vastaavia tarinoita löytyy SM-liigasta aivan lähihistoriasta. Olli Jokinen nosti kahtena kautena Mikkelin Jukurit runkosarjan kärkikahinoihin. Jukureiden tilanne oli silloin hyvin samanlainen kuin SaiPalla nyt. Pelaajamateriaalin perusteella ei pitänyt olla mahdollista pelata SM-liigan kärkisijoista, mutta niin vain kävi.
SaiPalla ja Helmisellä voi olla nyt edessään Jokisen ja Jukureiden kohtalo. Hyvä runkosarja ei enää kanna pudotuspeleissä ja lento loppuu lyhyeen.
Perusteluja voi hakea vaikkapa siitä, ettei SaiPan kapea materiaali kestä yhtään loukkaantumista. Tai siitä, Helmisen pelitapa sopi runkosarjaan, mutta miten hyvin se soveltuu pudotuspeleihin? On ehkä kulunut fraasi, että pojat pelaa syksyllä ja miehet keväällä, mutta ihan joka kerta se vain pitää paikkaansa.
Kun hella kuumenee tarpeeksi, nousee kokemus arvoon arvaamattomaan. Fyysisyys, henkinen “sodankäynti” ja vaikeiden tilanteiden sietäminen on pudotuspeleissä keskiössä. Ja näitä kaikkia edellä mainittuja ei voi harjoitella missään. Niistä täytyy olla vain kokemusta. Ja juuri sitä SaiPalla ei juurikaan näistä peleistä ole.
Ei siis pidä yllättyä, mikäli eteläkarjalainen kiekkohuuma loppuu tänä keväänä aikaisin. Vaikka näin kävisi, ansaitsee Helminen ja hänen pelaajansa ison hatunnoston. Joukkue on jo nyt ylisuorittanut koko kauden. Siihen ei kovin moni pysty.
Ville Hirvonen
