HIFK:n kausi päättyi eilen keskiviikkona Lappeenrannassa. SaiPa voitti neljännen puolivälierän 6-2 ja lähetti stadilaiset kesälomalle suoraan otteluvoitoin 4-0.
Ei mitään pois SaiPalta, mutta tulos on HIFK:lle katastrofaalinen. Tosin enemmän kuin yksittäinen kevät, on kritiikki seuraa kohtaan kummunnut menneistä vuosista tai oikeastaan vuosikymmenistä.
HIFK oli suomalaisen jääkiekon suurseura 1980-luvulla. Se voitti Suomen mestaruuden 1980 ja 1983. SM-hopeaa se saavutti 1986 ja pronssia vuosina 1982 ja 1988. HIFK oli 1980-luvulla säännöllisesti mitaleilla, olkoonkin, ettei SM-liigassa pelannut tuohon aikaan läheskään niin montaa joukkuetta kuin nykyään.
80-luvun jälkeen HIFK on voittanut mestaruuden vain 1998 ja 2011. Tulos on ihan katastrofaalimaisen surkea. HIFK:n pitäisi menestyä suurseuran statuksellaan ja ennen kaikkea isoilla resursseillaan huomattavasti paremmin.
Mutta se ei menesty. Helsinkiläiselle suurseuralle naureskellaan maakunnissa. Ei siis ole ihme, että seuran kannattajille meinaa usko loppua kaikkeen ja kaikkiin. HIFK on Suomen jääkiekon oma Toronto Maple Leafs. Hieno ja kiiltävä, perinteitä huokuva brändi, mikä ei kuitenkaan urheilullisesti menesty koskaan.
HIFK:n päävalmentajana neljättä kauttaan toiminut Ville Peltonen on saanut suurimman osan kritiikistä omaan niskaansa. Kritiikki on oikeutettua, kun mietitään sitä, että HIFK ei ole Peltosen valmentajakaudella ollut kuin kerran välierissä. Se on yksinkertaisesti liian huono tulos.
Mutta Peltonen ei ole se, jonka kuuluisi kantaa tästä se suurin vastuu. Kun häntä kysyttiin vuonna 2021 kasvattajaseuransa peräsimeen, oli ihan luonnollista, että Peltonen vastasi kyllä. HIFK on ollut aina hänelle tärkeä seura ja sen päävalmentajuus oli varmasti hänelle jonkinlainen unelmien täyttymys.
Ja olisihan se nyt ollut hieno tarina, kun Peltonen olisi johdattanut “oman” seuransa menestykseen ja mestaruuksiin. Näin ei käynyt, mutta syy ei ole yksin Peltosen. Se suurin vastuunkantaja tässä on HIFK:n ylin seurajohto eli käytännössä seuran hallitus. He ovat tyytyneet loisteliaisuuden sijasta tähän keskinkertaisuuteen, mitä HIFK on jääkiekkoseurana edustanut jo vuosikaudet. Ei suorittavalta taholtakaan voi liikoja vaatia, jos seuran ylin johto on näin kujalla.
HIFK:n hallituksessa istuvat Gustaf Björnberg, Harri Tuohimaa, Kaj Swanljung, Robin Bade, Aku Vikström, Saku Tuominen sekä puheenjohtaja Jaakko Eskola. Eskola lupaili viime kevään pettymyksen jälkeen isoja muutoksia. Muutosprosessiin kuului se, että seuran edellinen toimitusjohtaja Kai Lindström sai potkut, kuten myös urheilujohtaja Tobias Salmelainen. Heidän tilalleen tulivat uusi toimitusjohtaja Alexander Sneen ja uusi urheilujohtaja Janne Pesonen.
Sneen on ehtinyt HIFK:n kannattajat jo kertaalleen suututtaa. Hän kävi keskustelemassa “hyvässä hengessä” kannattajien kanssa sen jälkeen, kun he nostivat kolmannessa puolivälieräottelussa esiin lakanan, missä luki “Ville ulos”. Sneenin mielestä se ei ollut sopivaa. Sneenille voisi vain todeta, että maksava asiakas on aina oikeassa.
HIFK:n ylimmän seurajohdon eli käytännössä hallituksen on nyt ymmärrettävä tehdä oikeat peliliikkeet. Sen on kannettava vastuunsa ja lopetettava keskinkertaisuuteen tyytyminen. Ennen sitä kun ei ole mitään väliä sillä, kuka HIFK:ta valmentaa ja miten hyviä pelaajia joukkueessa pelaa.
Ville Hirvonen
