Suomen ja Irlannin väliseen naisten jalkapallon MM-karsintaotteluun Helsingin Olympiastadionille oli saapunut 5271 katsojaa. Koleassa lokakuun säässä katsojamäärä oli hyvä, kun vertailukohtaa tehdään aiempiin naisten A-maaotteluihin.
Suomi pelasi heikon ottelun ja hävisi maalein 1-2. Pettymys oli iso, mutta hienoa oli myös nähdä, että yleisö osoitti Suomen joukkueelle seisaaltaan suosiotaan päätösvihellyksen jälkeenkin.
Suomen kannattajat toivat mieleen Gdanskissa 2012 pelatun Irlannin ja Espanjan välisen miesten jalkapallon EM-kisaottelun. Silloin irlantilaiset kannustivat ottelun jälkeen villisti omiaan, vaikka heidän joukkueensa hävisi Espanjalle 0-4.
Naisten jalkapallo nostaa A-maajoukkueen osalta profiiliaan Suomessa, mutta miesten maajoukkueen suosiosta jäädään yhä kauas. Muutama viikko sitten Suomen ja Ukrainan välisessä miesten MM-karsintaottelussa katsojia oli lähes 30 000. Saman verran väkeä on tulossa marraskuun Ranska-otteluun.
Suomessa on viime aikoina huudettu poliittisten tahojenkin puolelta naisten urheilun tasa-arvon nimeen ja vaadittu naisten ja miesten ammattilaisurheilijoiden tuloerojen kaventamista. Moinen ei kuitenkaan toteudu vaatimuksilla, vaan markkinatalouden lainalaisuuksilla.
Parhaiten naisten jalkapalloa tai jääkiekkoa voi tukea tulemalla katsomaan otteluita paikan päälle. Vaikka katsojia oli Helmarien ottelussa Irlantia vastaan 5271, oli lukema yhä vaatimaton, jos vertailukohtaa haetaan miesten peleistä. Naisten peleistä myös puuttuu Pohjoiskaarteen kaltainen fanikatsomo, joka miesten A-maaotteluissa luo sykähdyttävää tunnelmaa.
Toivoa sopii, että naisten A-maaotteluihin saataisiin oma Pohjoiskaarre. Se olisi konkreettinen teko tasa-arvon eteen tyhjien juhlapuheiden sijasta.
Teksti: Otto Palojärvi, Helsingin Olympiastadion
