
Ari-Pekka Nikkola on Suomen mäkihyppyhistorian menestyneimpiä urheilijoita. Hänen uraansa voi pitää merkittävänä, vaikka henkilökohtaisia arvokisavoittoja hän ei saavuttanutkaan.
Nikkola voitti urallaan olympiakultaa joukkuemäestä Calgaryssa 1988 sekä Albertvillessa 1992. MM-kultaa hän voitti joukkuemäestä 1987, 1989, 1995 ja 1997.
Lisäksi Nikkola voitti kaksi henkilökohtaista MM-mitalia. Hän oli normaalimäessä hopealla Lahdessa 1989 sekä pronssilla Val di Fiemmessä 1991.
V-tyyli järisytti mäkihypyn voimasuhteita 1991-92. Osa huippuhyppääjistä lopetti uransa kokonaan. Esimerkiksi Matti Nykänen ei uutta tyyliä koskaan oppinut.
Nikkolallakin oli uuden tyylin kanssa alkuvaikeuksia, mutta sitkeän treenauksen jälkeen hän palasi lisää pituutta tuoneen aivan uuden tyylin kanssa huipulle.
Nikkola voitti mäkihypyn maailmancupin perinteisellä tyylillä 1989-90 ja sijoittui toiseksi v-tyylillä 1995-96. Hän saavutti urallaan yhdeksän maailmancupin osakilpailuvoittoa, joista seitsemän perinteisellä ja kaksi v-tyylillä.
Nikkolan uralla oudointa oli, ettei hän koskaan pärjännyt olympialaisissa henkilökohtaisissa kisoissa. Hän kisasi neljissä olympialaisissa ja osallistui olympiatasolla henkilökohtaiseen kisaan kahdeksan kertaa. Paras tulos oli 15:s tila normaalimäessä Calgaryssa 1988 sekä Naganossa 1998.
Henkilökohtaisen arvokisavoiton puuttuminen vaikutti siihen, ettei Nikkolaa muisteta Suomessa mäkihypyn supertähtenä toisin kuin Matti Nykästä tai Janne Ahosta.
Nykäsen menestyksiin Calgaryn 1988 olympialaisissa Nikkolalla saattoi olla merkittävä vaikutus. Näin antaa ymmärtää valmentajalegenda Matti Pulli 2001 julkaistussa Voittohyppy-kirjassaan.
Nykänen törttöili 1980-luvun puolivälin tienoilla useasti, mikä verotti hänen menestystään. Kesällä 1987 ennen Calgaryn olympiakautta Nykänen treenasi kuitenkin kovasti ja jätti örveltelyn vähemmälle.
Nikkola oli edellisellä kaudella tehnyt läpimurtonsa kansainväliseen kärkeen vain 18-vuotiaana. Hänestä spekuloitiin Suomen mäkihypyn uutta supertähteä.
Hehkutukset Nikkolan ympärillä muodostivat Nykäselle pelotteen. Nykänen halusi yhä olla Suomen hehkutetuin mäkihyppypersoona ja oli valmis tekemään sen eteen kaikkensa vielä silloin.
Matti treenasi kovaa ja ylsi todelliseen potentiaalinsa. Seurauksena oli murskaava ylivoima.
Teksti: Otto Palojärvi
Lue myös:”Työtön muurari” voitti mäkiviikon – Matti Nykästä tappio otti pannuun