Euroopan jääkiekon mestareiden liiga CHL polkee kehityksensä osalta paikallaan. Sarjan yleisökeskiarvo oli tällä kaudella laskussa korona-aikaa edeltäneeseen kolmen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna.
Sarjan bisneskin takkuaa. Ensi kaudelle palkintorahoja joudutaan pudottamaan kaupallisten tulojen määrittelemien realiteettien takia. Joukkuemääräkin vähenee 24:ään.
CHL:n jääkiekkotuotteessa ei sinänsä ole vikaa. Pelit ovat olleet pudotuspelivaiheessa tasokkaampia kuin monet kansallisten sarjojen pelit. Ongelmana vain on, ettei kansaa saada riittävästi katsomoihin, eikä mediakaan kirjoittele sarjasta tarpeeksi.
Mistä sitten kiikastaa? Seurajoukkueet ja kansalliset sarjat voivat katsoa peiliin.
Kansallisen sarja on Euroopan jääkiekossa ykkösjuttu. Seurojen bisnes on rakennettu sen varaan.
CHL on eräänlainen kakkossarja. Faktahan on, että CHL:n finaali pelataan helmikuussa pois alta, jotta joukkueet voivat sitten keskittyä pudotuspelikevääseen. Kevät on jääkiekkoilun parasta aikaa.
Mieleen tulee 1990-luvulla kyhätty EHL. Siihen uskoi tosissaan vain Jokereiden Hjallis Harkimo. Hän antoi 1997 valmentaja Curt Lundmarkille potkut, koska Jokerit ei voittanut EHL:ää.
Kolme vuotta myöhemmin EHL lopetettiin. Syynä oli vähäinen kiinnostus.
CHL:n kuoppaaminen ei olisi järkevää, mutta kiinnostavaksi tuote saadaan vasta silloin, jos kansalliset sarjat nostavat sen oman tuotteensa edelle. Koripallossa näin on tehtykin. Euroliiga on mantereen suursarja ja kansalliset liigat tulevat kakkosena.
Jääkiekossa moinen on vaikeampaa toteuttaa. Euroopassa jääkiekko on mantereen kokonaismarkkinoiden valossa aivan liian pieni laji koripalloon verrattuna.
Teksti: Otto Palojärvi
