Leijonat vetää yhä valtavia katsojalukuja, vaikka MM-kisoja pelataan joka vuosi puuduttavan pitkällä formaatilla. Ja välillä kausi kattaa kaksi arvoturnausta, kun pelataan vielä olympiaturnauksiakin.
Sosiaalisessa mediassa on tänä keväänä esitetty kuitenkin paljon kriittisiä kommentteja MM-kisojen puuduttavuudesta. Kritiikki on paikallaan, koska seitsemän kierroksen alkusarja on ehdottomasti ylipitkä.
Leijonat pelasi ensin kolme kovaa ottelua, mutta sitten vastaan tulivat viikon sisään Ranska, Unkari, Itävalta ja Tanska. Heikkokin peliesitys riitti Suomelle voittoon.
Ylipitkä alkusarja on kuin jääkiekko-ottelussa myytävä neljän desin ylihintainen väljähtynyt kaljatuoppi. Tuotteesta maksetaan yhä, joten sitä kannattaa myydä, vaikka laatu ei olisikaan parasta tasoa.
Onneksi pudotuspelit viimein koittavat. Torstaina Nokia-areenalla koetaan ihan oikeaa jääkiekon juhlaa, kun Suomi ja Kanada ottavat yhteen.
Panos on raju. Voittaja etenee mitalipeleihin ja häviäjän kisat päättyvät.
Leijonat on edellisen kerran jäänyt arvokisojen välierien ulkopuolelle 2018. Silloin päävalmentajana toimi Lauri Marjamäki, joka epäonnistui kaikissa neljässä arvoturnauksessaan.
Jos Leijonat häviäisi torstaina, olisi se tietysti iso pettymys. Toisaalta menestystä on viime vuosina tullut niin paljon, ettei kansa jaksaisi surra samalla lailla kuin esimerkiksi muutaman vuosikymmenen takaisia katkeria Ruotsi-otteluita.
Suomalainen maajoukkuejääkiekko pysyy pinnalla MM-kisojen inflaatioarvon ansiosta. Ensi vuonna voi yrittää uudestaan. Jokakeväinen kiekkokarnevaali on iskostunut Suomen kansan selkäytimeen, eikä Pihtiputaan mummoa kiinnosta, pelaavatko kisoissa parhaat pelaajat.
Teksti: Otto Palojärvi
