Jääkiekkoliitto tiedotti tiistaiaamuna hyvästä uutisesta. Kaikkiaan 992 jääkiekkojuniorille on myönnetty yhteensä 999 500 euroa tukea jääkiekkoharrastuksen kustannuksiin. Yksittäisen pelaajan saama tuki vaihtelee juniorin ikäluokan mukaan 700 eurosta 1300 euroon.
Jääkiekkoliiton tukiprosessit saivat alkunsa keväällä 2011. Kuluneiden vuosien aikana vähävaraisten perheiden kiekkojunioreiden jääkiekkoharrastamista on tuettu yhteensä 9 155 570 eurolla. Varat ovat peräisin yksityisiltä lahjoittajilta, yhteistyökumppaneilta, MM-kisojen voittovaroista ja erilaisista hyväntekeväisyyskampanjoista.
Mutta Jääkiekkoliiton hyvä uutinen ei saanut juuri julkisuutta. Sen sijaan julkisuutta sai rasismikohu, jonka hoitamisessa Jääkiekkoliitto on muninut amatöörimaisesti.
Keskiviikkoaamuna Helsingin Sanomista oli luettavissa kohun keskiössä olevan, jääkiekko-ottelussa rasistisen huutelun kohteeksi joutuneen 13-vuotiaan pojan haastattelu. Se oli pysäyttävää luettavaa ja kertoi kaiken oleellisen Jääkiekkoliiton tökeröstä johtamisesta.
Viime marraskuussa tämä Lahden Pelicansin 13-vuotias pelaaja siis joutui ottelussa rasistisen huutelun kohteeksi. Tuomarit eivät reagoineet asianmukaisella tavalla ja Pelicansin juniorijoukkueen valmentaja Juha Sokka komensi joukkueensa pukukoppiin. Sokka sai toimitsijakieltoa.
Kohu on pysynyt tiiviisti julkisuudessa siitä lähtien. Ja tämä on seurausta siitä, ettei Jääkiekkoliitto ole ryhtynyt hyvittämään pojalle tapahtunutta, vaan on selvittänyt tapausta lakimiestensä kautta. Jääkiekkoliitto ilmoitti toukokuussa, että asiantuntijoiden selvitysten jälkeen Jääkiekkoliitto ei ole rikkonut yhdenvertaisuuslakia.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu esitti sovintoesityksen, jossa Jääkiekkoliiton olisi pyydettävä anteeksi, korjattava toimintatapojaan sekä maksettava syrjitylle pelaajalle sekä valmentajalle korvauksia. Jääkiekkoliitto siis katsoi omassa ”selvityksessään” juristin kautta, ettei moiseen ole tarvetta.
Viime tiistaina julkaistussa Helsingin Sanomien haastattelussa kyseinen junioripelaaja kertoi kuulleensa rasistisia huutoja neljä kertaa. Marraskuussa yksi näistä tapauksista pääsi julkisuuteen, koska hänen valmentajansa keskeytti pelin, kun tuomarit eivät reagoineet tapahtuneeseen.
Jääkiekkoliitto olisi saanut varmasti positiivista julkisuutta, jos olisi heti pyytänyt anteeksi ja ilmoittanut tiukasti julkisuudessa, että rasismille on suomalaisessa jääkiekkoilussa nollatoleranssi. Näin ei kuitenkaan tehty, vaan Jääkiekkoliitto käytännössä läimäisi pelaamisesta maksavaa harrastajaansa kasvoille.
Some-keskusteluissa käydään jo sananvaihtoa siitä, onko jääkiekkoliitto ansainnut yhteiskunnan tukensa. Se ei ole yllättävää Jääkiekkoliiton suorastaan öklöttävän toiminnan jälkeen.
HS:n jutussa siis kerrottiin, että Pelicansin tummaihoinen juniori oli joutunut rasistisen huutelun kohteeksi jo neljä kertaa. Tämän perusteella on ilmiselvää, että suomalaisessa juniorijääkiekkoilussa on jonkinasteinen rasismiongelma.
Jääkiekkoliiton ohella vastuussa ovat vanhemmat. Jos jääkiekkojuniorin kotona lapselle tehdään selväksi, että rasistinen huutelu ei ole otteluissa suvaittavaa, lapsi todennäköisesti tottelee. Ja varmasti tottelee sitäkin kovemmin, jos tietää saavansa Jääkiekkoliitolta rasistisesta huutelusta kovan rangaistuksen.
Muutakin kiusallista julkisuutta on jääkiekolle viime vuosina tullut. Leijona-paitoja oli 2015 paljon esillä rajat kiinni -mielenosoituksissa. Jääkiekkoliitto esitti muutaman päivän jälkeen Twitterissä toivomuksensa, ettei näitä paitoja mielenosoituksissa käytettäisi.
Sinimusta Liike-puolueen johtohahmo puolestaan ilmoitti sosiaalisessa mediassa jalkapallon 2021 EM-kisojen alla, että Leijonat on Huuhkajia suositumpi, koska Suomen kansa haluaa kannustaa ”oikeasti suomalaista” joukkuetta.
Jääkiekkoliiton olisikin hyvä lanseerata rasismin nollatoleranssikampanja. Sitä kautta se voisi tehdä selväksi, että jääkiekko kuuluu Suomessa kaikille.
Teksti: Otto Palojärvi
