Suomessa saatiin todistaa perjantai-iltana upeaa jalkapallonäytelmää, kun Huuhkajat jatkoivat EM-karsintaurakkaansa Sloveniaa vastaan.

Yli 32 000 katsojaa todisti helteisessä säässä, kun Suomi löi elintärkeässä ottelussa Slovenian 2-0 ja tarrasi taas yhden askeleen lähemmäs kohti Saksassa ensi kesänä pelattavaa EM-lopputurnausta.

MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU ALLA

Tunnelma helteisellä Olympiastadionilla oli upea. Tuntui kuinPohjoiskaarreolisi noussut taas uudelle tasolle ja koko stadion yhtyi välillä upeasti maajoukkuekannattajien huutoihin ja lauluihin.

Tunnelman osalta Huuhkajat löivät faneineen Leijonat ja Nokia-areenan tylysti laudalta. Voidaan jopa puhua murskavoitosta.

Syitä on useita, mutta ne ovat aika selkeitä.

Ensimmäinen selvä syy on se, että Huuhkajien kannattajatoiminta on organisoitua. Kun fanipääty johtaa selvästi touhua, on siihen niin sanottujen rivikatsojienkin helpompi lähteä mukaan.

Leijonien osalta ongelma on se, että vaikka paikalla olisi täysi tupa Suomi-faneja, ei toimintaa johda selkeästi kukaan. Yksittäisiin ”Suomi”-huutoihin lähtee parhaimmillaan koko areena mukaan, mutta tätä tapahtuu Suomen lätkäpeleissä aivan liian harvoin. Organisoituun kannattajatoimintaan olisi intoa lätkänkin puolella, mutta kokonaan toinen kysymys on se, kuinka paljon intoa tähän on Jääkiekkoliitossa. Liittoa kun tunnelmaan sijaan kiinnostaa kuitenkin ensisijaisesti vain raha.

Toinen syy löytyy sitten pelisysteemistä. Huuhkajat ovat edelleen harvinaista herkkua, eikä otteluita pelata kahden viikon sisään seitsemää. Selvää on se, ettei Huuhkajatkaan vetäisi täysiä stadioneita jatkuvasti, jos EM-karsinnat olisivat rakennettu lätkän MM-kisojen tapaan.

Kolmas syy on uutuuden viehätys. Jääkiekossa Suomi on niittänyt menestystä jo vuosikausia, kun taas Huuhkajat ovat vierailleet arvokisoissa vasta tasan kerran. Uusi kiehtoo aina ihmisiä ihan eri tavalla kuin vanha ja tuttu, hieman jo väljähtämään päässyt tuote. Ei kukaan kovin suurella intohimolla tartu päivän auringossa seisoneeseen tuoppiinkaan, mutta juuri hanasta laskettu kylmä huurteinen herättää ihan toisella tavalla intohimoja.

Suurien unelmien tavoittelu on urheilun suola. Leijonat pelaa nykyään joka kerta mitaleista, mutta se unelma on täyttynyt jo monta kertaa. Huuhkajien unelmat ovat tuoreempia ja sitä kautta kiinnostavampia.

Suomessa käydään usein debaattia siitä, onko Suomi jääkiekkomaa, urheilumaa tai jalkapallomaa. Huuhkajien ympärille rakentunut kulttuuri osoittaa, että Suomesta on hiljalleen kasvanut myös jalkapallomaa. Ihmiset tulevat katsomaan nykyään Suomen jalkapallomaajoukkuetta, eikä nimekästä vastustajaa. Kulttuurillinen muutos on ollut upea ja sen soisi saavan vielä jatkoakin.

Urheilutapahtumana Olympiastadionin perjantai-ilta oli yksi upeimmista koskaan. Ja ainakin tällä kertaa jalkapallo löi jääkiekon laudalta aivan 100-0.

Teksti ja kuva: Ville Hirvonen, Helsingin Olympiastadion

Lue myös: Markku Kanerva jätti Antman-ylisanat pois – ”Hyökkääjän tehtävänä on tehdä maaleja”

LUE MYÖS: Näkökulma: Mikael Granlund on ”kirsturahansa” tienannut (KiekkoUutiset.fi)