Miesten jalkapallon olympiaturnauksen järjestämisen järkevyydestä on keskusteltu vuosikymmenien ajan. Sitkeästi olympiaturnauksesta on silti pidetty kiinni.
Ja miksei pidettäisi. Pariisin olympiakisoissa jalkapallo veti stadioneita täyteen.
Viikko sitten Pariisissa pelattu Yhdysvaltojen ja Marokon välinen puolivälieräottelu täytti Pariisin Parc des Princes-stadionin. Tunnelma oli siinä pelissä ihan samaa tasoa kuin Qatarin MM-kisoissa 2022.
Ja futisturnaus Pariisin kisoissa päättyi samaisella Parc des Princesilla hurjaan Ranskan ja Espanjaan järjestämään näytelmään, joka jäänee olympiahistorian klassikoksi. Hurja tunnelma oli samaa tasoa arvoturnauksen loppuottelun kanssa, vaikka molemmat pelasivat niin sanotuilla b-tason alle 23-vuotiaiden maajoukkueillaan.
Ennen ottelua stadionia kohti valui sinivalkopunainen kulkue kuin jalkapallon ”oikeissa arvoturnauksissa”. Allez les Bleus-huudot kaikuivat Pariisin kaduilla. Myös espanjalaiset pitivät stadionin ulkopuolella ilahduttavasti mökää.
Ja mitä olympiafinaalin tasoon tulee, on sen kritisointi heikkotasoisuudesta täysin perusteetonta. Vaikka parhaat eivät miesten olympiafutiksessa pelaa, oli molemmilla joukkueilla jalkeilla kovan luokan pelimiehiä kovien liigojen seuroista. Voisi arvioida, että pelin taso oli lähellä Mestareiden liigan huippupeliä.
Ranskan aikaisen avausmaalin jälkeen Espanja teki kolme maalia kymmeneen minuuttiin, mutta toisen puoliajan lopulla Ranska nousi 3-3 -tasapeliin.
Seuratasolla Rayo Vallecanossa pelaava Sergio Camello teki Espanjan 4-3 -voittomaalin jatkoajalla. Ranska taisteli loppuun saakka, kuten kymmenet tuhannet katsomossa huutaneet Ranskan fanitkin, kunnes Camello teki jatkoajan loppuhetkillä vielä Espanjan viidennen maalin pelin päättyeessä 5-3.
Moni Ranskan kannattajakin jäi katsomoon seuraamaan palkintojenjakoa pettymyksestään huolimatta. Palkintoseremonian yhteydessä ranskalaiset lauloivat Marseljeesia hopeajoukkueelleen. Se on merkki Ranskan korkeatasoisesta urheilukulttuurista.
Ranskalaishurmosta ei lopulta saatu, mutta iso futishurmos kyllä. Pariisin finaali löi tunnelman osalta ehdottomasti laudalta Lontoon Wembleylla 2012 pelatun Meksikon ja Brasilian välisen olympiafinaalin, vaikka hieno tunnelma siinäkin finaalissa oli.
Teksti: Otto Palojärvi, Pariisi
