Keski-Euroopan mäkiviikko oli menneinä vuosikymmeninä melkoista suomalaisjuhlaa. Matti Nykänen ja Janne Ahonen menestyivät erityisen hyvin, mutta moni muukin suomalaishyppääjä kykeni kiertueella osakilpailuvoittoihin.
Suomen kansallinen taso oli 1980-luvulla niin kova, että maailmancupin osakilpailuvoittajilla oli vaikeuksia mahtua arvokisoissa Suomen joukkuemäen edustajien joukkoon. Esimerkkinä Pekka Suorsa, joka Calgaryssa 1988 ei mahtunut joukkuemäkeen, jossa Suomi voitti olympiakultaa.
Suorsa voitti urallaan kaksi maailmancupin osakilpailua. Molemmat joulukuussa 1985 vain 18-vuotiaana.
Ensimmäisen osakilpailuvoittonsa Suorsa saavutti Chamonixissa. Toinen voitti tuli mäkiviikon avauskilpailusta Oberstdorfista.
Suorsan osakilpailuvoittoa saattoi avittaa Matti Nykänen. Hänet jätettiin mäkiviikolta 1985-86 kotiin Pohjois-Amerikan osakilpailureissun törttöilyjensä takia. Tuolloin kotiin palatessaan Nykänen oli vastannut, ”ehkä otin, ehkä en”, kun kysyttiin, oliko alkoholilla ollut osuutta asiaan.
Suorsa oli 1985 suomalaisen mäkihypyn merkittävä lupaus, josta odotettiin uutta Nykästä, siis hyppäämisen osalta. Oberstdorfin kisan jälkeen Suorsa ei kuitenkaan voittanut enää maailmancupin kisoja.
Mutta Calgaryn olympiatalvena 1988 Suorsa onnistui kansallisessa kisassa ottamaan voiton ja päihittämään itsensä Nykäsen.
– Eiks se ole yleensä paras, joka voittaa, vastasi Nykänen kysyttäessä yllättävästä tappiosta Suorsalle.
Suorsa lopetti uransa 1980-90 -lukujen taitteessa. Hän hävisi julkisuudesta, mutta media tavoitti hänet 2019 kommentoimaan Nykäsen kuolemaa. Suorsa totesi tuolloin, ettei hän Nykäsen kanssa ollut tekemisissä enää hyppyuransa jälkeen.
Teksti: Otto Palojärvi
