Suomen yleisurheilun MM-kisajoukkueen koko on kasvanut peräti 40 urheilijaan. Joukkueen koko on tuplasti suurempi 2010-luvun MM-kisoihin verrattuna.
Joukkueen koko kertoo, että Suomen yleisurheilun kokonaistaso on mennyt eteenpäin. 2010-luvun aallonpohjasta on noustu.
Mitaleita suomalaiset eivät ole voittaneet yleisurheilussa MM- tai olympiatasolla kahdeksaan vuoteen. Tero Pitkämäen keihään MM-pronssi Pekingistä 2015 on viimeisin suomalaismitali.
On mahdollista, että putki katkeaisi Budapestissa parin viikon kuluttua alkavissa MM-kisoissa. Suomella on kolme urheilijaa, joilla voisi olla realistisia mitalimahdollisuuksia.
Seiväshypyn viime vuoden Euroopan mestari Wilma Murto on maailmantilastossa kolmantena. Seitsenottelija Saga Vanninen on neljäntenä ja keihäänheittäjä Oliver Helander viidentenä.
Lisäksi hyppy- ja heittolajeissa on muutamia urheilijoita, joilla on realistisia mahdollisuuksia finaalipaikkaan, kuten Anni-Linnea Alasella, Silja Kososella tai Ella Junnilalla. Viivi Lehikoinen voi taistella 400 metrin aidoissa finaalipaikasta.
Paikat MM-kisoihin ansaitaan nykypäivänä tulostason perusteella. Niin sanottuja kisaturisteja, kuten 1900-luvulla tavattiin sanoa, mukana ei ole.
MM-kisajoukkueen kokoa tosin moititaan medioissa suureksi. Suomen Urheiluliiton talous joutui viime vuonnakin koville, kun MM- ja EM-kisoihin lähetettiin kaikki kisapaikkansa tulosten perusteella saavuttaneet urheilijat.
Mutta urheilijoiden kannalta on reilua, että kisoihin pääsee, jos on tuloksensa perusteella kisakelpoinen. Ja medialla on toki oikeus kitistä, jos haluaa.
Teksti: Otto Palojärvi
Lue myös:Reetta Hurske saa kovaa seuraa – ”Olen tyytyväinen”
