Viivi Lehikoisen olympiavuosi meni ihan plörinäksi. Pariisin olympiakisoissa hän ei onnistunut 400 metrin aidoissa alkuerissä eikä keräilyerissä.
Keräilyeräsuoritus oli Lehikoiselta heikkoa tekemistä. Hänen aikansa oli 58,04 alkueräajan oltua 56,67.
Lehikoisen kauden paras aika on 54,92. Viime vuonna hän aitoi Suomen ennätyksen 54,40.
– Mitähän mä sanoisin. Kyllä olin eiliseen varautunut, että siihen laitetaan kaikki paukut. Ei ehkä ollut niin hyvä päivä siinä verkassa kuin edellinen. Se söi itseluottamusta hankalan kauden jälkeen, hän summasi keräilyeräsuorituksensa.
– Kyllä tiesin etukäteen, että toinen päivä tulee olemaan vaikea. Olen tällä kaudella pystynyt niin vähän treenaamaan varsinkin kesällä ja keväällä. Ei silleen ehkä jaksa, eikä itseluottamus ole väsyneenä vahvoilla, Lehikoinen jatkoi.
Lehikoinen kiisti, että motivaatiosta olisi ollut puutetta.
– Kyllähän olympialaisissa on aina motivaatiota juosta ja päästä jatkoon. Ei vaan rahkeet riittäneet tänään.
Uusi keräilyeräjärjestelmä on herättänyt kritiikkiä. Lehikoinenkin kannattaa vanhaa yhden kierroksen systeemiä.
– Ehkä oli kiva, että sai uuden mahdollisuuden, kun eilen ekasta aidasta lähtien oli huonoa ja epäonnistui, mutta kyllä edelleen olen vanhan järjestelmän kannalla. Ehkä vähän raakaa karsia kuudesta juoksijasta semifinaaleihin.
Mikä Pariisin suorituksissa meni Lehikoisella sitten pieleen?
– Piti ottaa pitkiä askeleita alussa. Jos ei keskity tarpeeksi tai haluaa lähteä kovaa, eikä keskity tarpeeksi, niin sitten se helposti tulee liian lyhyitä askeleita ja sitten en pääse ekalle aidalle mun paremmalla jalalla. Meni toisella jalalla, hän selvensi.
Lehikoisen kausi on ollut vaikea. Hän ei ole päässyt kahden edelliskauden tasolleen. Mutta olympialaisista hän odotti silti enemmän.
– Kyllä mulla oli ihan hyvä itsevarmuus. Viimeiset viikot ovat menneet tosi hyvin ja onnistuttiin kääntämään kurssia. Muuten kesä on ollut aika taistelua. Sinänsä harmi, että meni tällä lailla.
Lehikoinen myönsi, että lepokin olisi ollut talvella tarpeen.
– Ehkä tammikuussa olisi voinut vähän rauhoittaa. Siinä oli paljon kaikkea ja ehkä siinä lähti vähän väärille urille. Ja siihen vielä kisailut ja matkustelu päälle, niin kyllä se meni vähän yli.
Heti perään hän lisäsi, että jälkiviisaus on turhaa.
– Ei se niin suoraviivaista ollut, että olisi pitänyt levätä. Olen aikaisemmat vuodet treenannut kovaa. Se on yksilöllistä. Ei itse pysty eikä valmentaja pysty reagoimaan, missä kohtaa olisi parempi tehdä mitä. Jälkiviisaan sanoja, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Ei sitä enää pysty muuttamaan.
Lehikoinen antaa ymmärtää, ettei kilpailisi enää tällä kaudella.
– Pitää vielä käydä läpi tiimin kanssa. Oma mielipide on, että parempi on jättää tämä kausi taakse ja keskittyä tuleviin. Katsotaan, mitä tehdään ja keksitään.
Lehikoinen sanoi suorasukaisasti, ettei Ruotsi-ottelussa hänellä ole velvoitetta kilpaillla.
– Terveys edellä mennään. Ei sinne kannata mennä, jos on jalka poikki.
Onko Lehikoisella vamma?
– Ihan samalla tavalla. Jos ei radalla kulje, niin se on vamma, hän vastasi.
Haastattelu: Otto Palojärvi, Pariisi
