Toni Keränen tykitti itsensä komeasti Pariisin olympiakisojen keihäsfinaaliin. Hän heitti karsinnassa ennätystuloksensa 85,27.
Finaalipaikkansa Keränen sinetöi kolmannella yrityksellään. Askelmerkin siirto auttoi ennätykseen.
- Kyllä ensimmäisellä olisi voinut heittää, mutta tuohonkin olen ihan tyytyväinen. Kova mökähän tuolla oli ja siitä yritin ottaa kaiken irti, mitä oli saatavissa. Ja viimeisellä se sitten onnistui. Sain hyvän kropan ja hyvän tekniikan samaan heittoon.
- Koko ajan siirsin askelmerkkiä taaksepäin. Oli niin hyvä vire tuolla päällä, että meinasi tulla koko ajan vähän lähelle ja jouduin jättämään kaksi ekaa heittoa vähän kesken ja suppuun. Viimeisellä oli metri lisää vauhtia ja se osui kohdalleen, hän jatkoi.
Keränen tiesi jo heiton lähtiessä, että nyt menisi pitkälle.
- Melkein tiesin ennen kuin tuki tuli maahan, että nyt tulee menemään hyvin. Tuo oli heittona aika nappi. Kyllä tähän on saatu rakennettua hyvää kuntopiikkiä.
Liikaa paineita Keränen ei omien sanojensa mukaan tuntenut, vaikka tiesi, että viimeisellä heitolla olisi pakko onnistua. Alle 80-metrisellä finaaliin ei olisi menty.
- Tuntui, että oli hallittavissa. Sellainen sopiva pressure oli päällä. Tollaisissa tilanteissa yleensä heittää pitkälle, kun selkä seinää vasten.
Samassa karsintaryhmässä heittänyt Oliver Helander psyykkasi Kerästä ja Keränen vastavuoroisesti psyykkasi Helanderia.
- Keskusteltiin, mitä voitaisiin molemmat parantaa. Päätettiin, että molemmat kyllä finaaliin mennään.
Olosuhteissakaan ei ollut valittamista. Stade de Francella keli oli kaikille tasapuolinen.
- Kelihän tuolla oli nollatuuli. Lämmintähän siellä toki piisaa. Hyvä heittää keihästä ja kaikille tasapuolinen. Mukavaa on, ettei kukaan saa mitään älytöntä tuulirakoa. Kukaan ei saa hyötyä eikä haittaa kelistä.
Alusta oli Keräsen mieleen.
- Minä ainakin tykkäsin alustasta. Se oli nopea ja siinä pystyi pysähtymään.
Stadion oli jälleen täynnä. Keränen painotti, että valtava yleisömassa tuo lisää intoa heittäjille.
- Kyllä tuolla on mahtavaa heittää. Ei tarvitse itse miettiä, onnistuisiko vai ei. Kyllä sen kuulee, oliko se hyvä.
Keränen tiesi olevansa kovassa kunnossa. Olympiafinaalipaikka oli tärkeä onnistuminen henkisesti.
- Tietysti vahvistaa sitä, mitä itsekin olen tiennyt. Kyllä kunnossa olen. Jos noita heittoja saisi lisää ja finaalissakin saisi onnistumaan, niin mikäs siinä.
- Kyllä koko ajan on ollut semmoinen fiilis, että kuulun tuonne joukkoon. Kukaan muista ei tunnu semmoiselta, etteikö voisi hyvänä päivänä hänet voittaa, hän jatkoi.
Keräsellä on läheisiä Pariisissa paikan päällä. Kihlattu Tuua ja vanhemmat istuivat katsomossa.
- Oli vanhemmat paikalla. Ja sen tiesin, että puoliso istui stadionilla vastapäätä. Piti yrittää mahdollisimman lähelle häntä heittää, Keränen naurahti.
Suomen kansan odotukset kasvavat keihäsfinaalin suhteen. Onhan suomalaisten mitalitili Pariisissa yhä avaamatta.
- En ainakaan itse ala ottamaan mitään mitalipaineita. En mä kenenkään ennakkosuosikki tuonne ole. Lähden tekemään omaa suoritustani, Keränen päätti.
Teksti: Otto Palojärvi, Pariisi
Lue myös: Sara Lappalainen murheen murtamana olympialaisissa – ”Olen ihan voimaton”
Tweet