Toni Keränen oli heittänyt keihäskarsinnassa Pariisin olympialaisissa ennätyksensä 85,27. Finaalissa hän jäi lukemaan 80,92 ja oli tuloksissa kymmenes.
Keräsen vaisuudelle löytyi hyvä selitys. Hänelle tuli vamma ensimmäisen heittonsa yhteydessä.
– Tuttu vaiva. Tiesin heti, miten oli käynyt. Ensimmäisen heiton ristiaskeljuoksussa nappasi lähentäjä. Se heitto oli sitten aika lailla siinä. Sen jälkeen ei saanut kahdessa heitossa enää kääntyvää jalkaa kääntymään. Ei sieltä saanut enää kisaa raavittua aikaiseksi, Keränen kertoi.
Sinnikkäästi Keränen kuitenkin jatkoi kilpailuaan, vaikka kivut olivat kovat.
– Tuo on se, mihin kaikki tähtää. Olympiafinaali on sellainen paikka, että jos kävelemään pystyy, niin kaikki siellä yritetään. On viimeinen paikka, missä kisa jätetään kesken. Jos olisin sattunut osumaan, olisi se pidemmälle mennyt kuin se ensimmäinen heitto. Ei ollut mitään järkeä luovuttaa, hän kertoi.
Keränen totesi, että kivut vaivasivat jo ennen finaalin avausheittoa,
– Kivuliasta oli koko päivä heti ensimmäisistä verryttelyheitoista asti. Ei mitään nautintoa ollut.
– Nyt on ollut aika pitkä kesä ja kroppa on ollut koko ajan veitsenterällä. Muutama vaiva on ollut, jotka on juuri ehtineet parantua ennen seuraavaa kisaa. Niiden kanssa on pystynyt heittämään, mutta ovat kipeytyneet sitten kisan jälkeen. Meinaa omat varaosat alkaa paukkua ja loppua, hän lisäsi.
Lohdullista sentään on, ettei vamma vaadi leikkaushoitoa.
– Ei tarvitse periaatteessa tsekata. Tiedän kyllä, mistä on kyse, kun se on mennyt ennenkin. Pari vuotta sitten tuli vastaava ja siihen lopetettiin kausi saman tien. Levolla se menee, Keränen totesi.
Keränen vahvisti, ettei heitä viikon kuluttua kisoissa Oulun Raatissa. Hän arvioi, että kausi on hyvin todennäköisesti hänen osaltaan nyt ohi.
– Tekisi mieli kovasti heittää, mutta näyttää siltä, että tuo on tekemätön paikka. Ei tästä saa kyllä heittoa raavittua viikossa aikaiseksi. Olisi tyhmää lähteä heittämään sillä riskillä, että kuntoutus jää pitkäksi. Hyvin isolla todennäköisyydellä kausi on tässä.
Teksti: Otto Palojärvi, Pariisi
Lue myös:Oliver Helanderilta tyly analyysi – ”Muistutti kiekonheittoa”
