Suomessa on viimeisen reilun viikon ajan käyty armotonta kriittistä keskustelua huippu-urheilun tasosta. Pariisin kesäolympiakisojen nollan mitalin saldo on raivostuttanut penkkiurheilukansaa.
Muutamassa vuosikymmenessä alas on tultu ja lujaa. Tilastot kertovat armotonta kieltään.
Barcelonan 1992 olympiakisat olivat ensimmäiset kisat 20 vuoteen, jossa käytännössä kaikki urheilumaat olivat mukana. Niissä kisoissa suomalaisurheilijat voittivat viisi mitalia. Yhden kullan, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia.
Vielä Atlantassa 1996 ja Sydneyssä 2000 suomalaiset voittivat molemmissa kisoissa neljä mitalia. Atlantassa tuli yksi kultamitali ja Sydneyssä peräti kaksi kultaa.
Ateenassa 2004 suomalaiset voittivat vain kaksi hopeaa. Ensi kertaa jäätiin kultamitaleitta kesäolympialaisissa. Sen piti olla pohjanoteeraus, josta noustaisiin ylös.
Mutta Leonid Brezhnevin tyyliin keinuteltiin junaa ja kuviteltiin sen liikkuvan. Pekingissä 2008 suomalaiset voittivatkin neljä mitalia. Satu Mäkelä-Nummela ampui trapissa kultaa ja on yhä viimeisin suomalainen kesäolympialaisissa kultaa saavuttanut suomalaisurheilija.
Lontoossa 2012 suomalaiset eivät voittaneet kultaa. Tuloksena oli kaksi hopeaa ja yksi pronssi.
Kolmissa viimeisissä kesäolympiakisoissa suomaalaiset ovat voittaneet yhteensä kolme pronssimitalia. Se on yhtä suuri mitalimäärä kuin Lontoon olympiakisoissa suomalaiset voittivat mitaleita 12 vuotta sitten yhteensä.
Tasavallan presidenttinä 1982-94 toiminut Mauno Koivisto tapasi sanoa, että ”tarttis varmaan tehdä jotain”. Tämä lausahdus on Olympiakomiteassa nyt varsin ajankohtainen.
